torstai 24. lokakuuta 2013

Otteita matkapäiväkirjasta osa 10 eli viimeinen osa

Matkapäiväkirjamme viimeinen sivu:

Keskiviikko 11.9.

Väsyttää...
Ei nukuttu kentällä, tai nukuin ehkä puoli tuntia ja koneessakaan en saanu unta. Oltiin n. klo 11 Suomessa. Nyt klo 14 ja oottelen kaveria kahville Helsingin rautatieasemalla. Tiukille menee kun 14.30 busilla pitää lähteä takasin lentokentälle, että kerkee Oulun lennolle.

Menipä tosiaan! Kuuluteltiin jo että tämä on ehdottomasti viimeinen kuulutus ja lähtöportti sulkeutuu 2 minuutin kuluttua. Just ja just ehdin juosta. Eli jatkossa: ei riitä, että tekee lähtöselvityksen puoli tuntia ennen koneen lähtöä.

Espanjan partiosta opittua:
- ASDE keskusjärjestönä
- Alueittaiset järjestöt
- Lisäksi katoliset partiolaiset omana järjestönään
- Partio aloitetaan 5-vuotiaana, johtajaksi 20-vuotiaana
- KV-huivi punainen keltaisella kanttinauhalla
- Ei kansallisia jamboreita
- Ainakin etelässä vaikea saada leiripaikkaa metsäpalojen takia


Jälkikommenttina: Oli mahtava reissu! Todella hienoa, että saatiin tämä toteutettua. On ollut kiva muistella näin lokakuun harmaudessa. Ja toivottavasti malagalaiset kaverimme pääsevät ensi kesänä Suomeen, innoissaan olivat tulossa. :)

Otteita matkapäiväkirjasta osa 9

Tiistai 10.9.

Viimeinen päivä Espanjassa. Sovittiin, että mennään rannalle malagalaisten kanssa. Herättiin ysiltä, syötiin kämpillä aamupala, jonka Lotta oli jälleen ystävällisesti laittanut ja lähdettiin tekemään viimeiset shoppailut. Käytiin jossain isossa shoppailukeskuksessa ennen Malagan pysäkkiä ja ostettiin myös eväät rannalle. Kirjoitettiin kiitokset ja meidän facebook-nimet Muumi-kortteihin, joista paikalliset oli aivan mielissään.

Loikoiltiin rannalla Victorian, Mariian, lauran, Edun ja Kristinan kanssa. Alkoi matkaväsymys jo painaa: Elina nukahti ja vähän kärventyi ja meinasin itekin nukahtaa. Luin Grazia-lehteä espanjaksi. Hirveän paljon en ymmärtänyt, mutta jotain kuitenkin ja lukemalla kyllä oppis. Lopuksi vuokrattiin tunniksi kaksi polkuautoa liukumäillä. Polkuautoilla leikkiessä alettiin opetella toistemme partiolauluja. Me opetettiin malagalaisille Oopuli taipuli ja opittiin tämä:

Tu samba de piripita, pimienta pitonga pitanga y pita.
Que lo repita ---, que lo repita ---.
(--- tilalle tulee jonkun leikkijän nimi)

Sitten vielä viimeiset yhteiskuvat ja hyvästelyt. :'(

Haettiin laukut campingin respasta espanjalaiseen tapaan tunnin myöhässä, koska matkalla vielä pysähdyttiin viimeisille matkamuisto-ostoksille. Nyt istutaan ravintolassa, johon pysähdyttiin matkalla juna-asemalle. Ei ollut niin hyviä croquetteja täällä. :( Kello on varttia vaille kymmenen eli vielä pari tuntia ennen viimeistä junaa ja noin 8 tuntia ennen lentokoneen lähtöä.

Viimeiset odottelut Los Alamoksen juna-asemalla
Lähettiin joskus klo 23 kentälle, missä viihdytettiin itseämme leikkimällä "laiva on lastattu"-leikkiä, kertomalla vitsejä ja juttelemalla muuten vaan.

Uudelleenpakkausta lentokentällä



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Otteita matkapäiväkirjasta osa 8

Maanantai 9.9.

Aamupäivällä mentiin junalla keskustaan ja sieltä bussilla kohti San Anton vuorta, jolle paikalliset vei meidät vaeltamaan. Junassa tavattiin mukava mies, joka kertoi meille espanja-englanti sekoituksella paikallisista nähtävyyksistä, mm. kastanjametsistä, pikkukylistä ja vesiputouksista. Harmi, kun ei keretä niitä enää katsomaan. Bussipysäkiltä saatiin vielä autokyyti ylemmäs vuorelle ja lähdettiin sitten kävelemään.Ihanat näkymät kaupunkiin ja toiseen suuntaan kukkuloille.



Matka ei ollut pitkä, mutta melkoisen jyrkkä. Alue oli kuulemma kameleonttien suojelualuetta. Ei nähty yhtään, mutta isoja perhosia näkyi. Huipulla lepäiltiin ja otettiin yhteiskuvia.


Sitten takaisin alas, mikä oli jopa vaikeampaa kuin kiipeäminen. Olispa meilläkin tuollainen vuori! Aurinkorasvat jäi kämpille ja Lotalla alkoikin mukavasti selkä punoittaa.

Pojat grillaamassa
Malagalaiset ystävämme ja Suomen tuliaiset
Vuorikiipeilyn jälkeen siirryttiin grillauspaikalle, otettiin rennosti ja syötiin. Lippukunnanjohtaja Alejandro oli vuorella mukana, muttei jäänyt grillailemaan. Annettiin meidän tuliaiset. Väiskit aiheuttivat hilpeyttä ja salmiakki nyrpeitä ilmeitä. :) Meille näytettiin sevillanas-tanssia ja opeteltiin käsikoreografia: poimi omena, syö se ja heitä pois!

Grillailun jälkeen päätettiin lähteä Edun ja Alen kotiin altaalle ja Kristina lupasi lainata meille bikineitä. Ja olihan kyllä ihana talo! Ja mukava äiti, joka puhui hyvin englantia (oli hollannista kotoisin). Ja myös kiltti vanha Bancho-koira.

Reippaan päivän jälkeen alkoikin jo väsyttää ja suuntasimme seuraavaksi campingille.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Otteita matkapäiväkirjasta osa 7

Kuvia bungalowistamme
Sunnuntai 8.9.


Muut vielä nukkuu. Kello on kohta yksi. Tänään on vapaapäivä eli ei suunniteltua ohjelmaa. Voidaan käydä vesipuistossa, Alhaurinin linnalla, loikoilla rannalla tms...

Pikkukeittiömme, josta jouduimme vähän
kinastelemaan respassa ja ihana kodin hengetär Lotta

Noustiin kahden aikaan ja käytiin aamupalalla. Sitten päätettiin lähteä kiireesti vesipuistoon, kun se oli vielä kuuteen asti auki. Oli kiva iltapäivä siellä. Hauskoja liukumäkiä!

Sami ei niinkään osallistunut liukumäkitoimintaan, mutta minä (Lotta) ainakin vipelsin niihin kuin pikkulapsi! Vesipuistot on ihan parhaita! Siellä oli sellanen half-pipe, johon mentiin kahdestaan renkaalla ja se oli kyllä aivan loistava! Edelleen adrenaliinihuumassa, kun vaan ajattelee asiaa! Huh...

Hallittu kaaos olohuoneessa





Illalla hengailtiin campingillä, juteltiin ja pelattiin korttia espanjalaisilla korteilla, joissa oli vaan 12 korttia per maa ja "maat" oli nuija, malja, miekka ja kolikko.

Otteita matkapäiväkirjasta osa 6

Lauantai 7.9.


Oltiin sovittu, että nähdään paikalliset partiolaiset klo 12, joten herättiin ennen kymmentä. Syötiin aamupala campingin baarissa ja haettiin respasta takaisin meidän passit, jotka piti antaa pois alueelle tullessa. Tällöin selvisi, että oltiin buukattu vain kolmelle. Olis näköjään pitänyt uskoa 3 aikuista + 1 lapsi -ohjetta. No käytiin sitten väittelemässä tästä ja keittiön puuttumisesta (englanniksi nettisivuilla luvattiin keittiö ja espanjaksi ei) ja pienten ymmärrysongelmien jälkeen päästiin sopuun niin että vaihdettiin keittiölliseen kalliimpaan mökkiin.

Tämän takia myöhästytttiin tapaamisesta, mutta onneksi paikalliset myöhästyivät enemmän. Yhden aikaan siis tulivat Victoria, Maria, Jaime ja Edu. Tutustuttiin heti poskipusukullttuuriin ja lähdettiin sitten katselemaan kaupunkia.



Käveltiin pääaukion läpi ja mentiin sivummalle kahvilaan. Paikalliset ei oikein puhuneet englantia paitsi Jaime. Juteltiin vähän partiosta, ferioista yms. Käytiin katsomassa katedraalia ja koska näköalaravintolaan hotellin katolle ei vielä päässyt katsomaan maisemia, mentiin tapaksille. Croquetit oli tosi hyviä! Maistettiin myös kylmää tomaattisosekeittoa (porra), perunamunakasta (tortilla de patatas), perunasalaattia (ensalada rusa) ja suolapaprikoita.


Tapaksien jälkeen meidän piti lähteä palauttamaan Josen autoa Fuengirolaan. Paha karma ei vieläkään hellittänyt, vaan melkein perillä peruutettiin perkeeratun auton kylkeen ja räsähti oikein kunnolla. Varashälytin alkoi huutamaan ja lähdettiin säikähdyksissämme pois paikalta. Ajettiin Anun luo, mutta Anu ei ollut kotona. Josen auton perä repsotti aika ikävästi, mutta toiseen autoon tuli vain pienempiä naarmuja. Lopulta päätettiin soittaa Anulle ja selittää tilanne. Sovittiin, että me maksetaan Josen auton korjaus ja vietiin paperilapulla mun puhelinnumero ja pahoittelut toisen auto tuulilasinpyyhkimen alle. Sitten lähdettiin junalla takaisin Malagaan.

Malagan satama

Käytiin partsojen kans nyt siellä näköalaravintolassakatselemassa maisemia ja käveltiin rantakadulla. Rannassa käytiin iltapalalla ravintolassa, jossa tilaukset vietiin lapulla kassalle ja haettiin sitten nimellä huudettuna. Sieltä sai myös keskeillä täytettyä suklaaleipää. :)




Taustalla Malagan "yksikätinen" katedraali, jonka
toisen tornin rakennus on jäänyt kesken

maanantai 14. lokakuuta 2013

Otteita matkapäiväkirjasta osa 5

Perjantai 6.9.

Fretit ja Alissa aamupalalla

Nyt kerkee kirjottaa, kun jonotellaan pois Gibraltarilta... N. 1 h nyt ooteltu. Pääpuheenaiheena ollut ruotsin kielen asema Suomessa sekä tietysti tämä rajahässäkkä. Tänään siis lähdettiin heti aamupäivästä ajamaan kohti Gibraltaria, kun saatiin Anun tutulta autoa lainaan.


Lähdössä Gibraltarille
Takapenkin eväät
Jee! Nyt päästiin jatkamaan. Meni vähintään 1,5 tuntia jonottaessa.

Gibraltarille mennessäkin jonotettiin puoli-yksi tuntia. Gibraltarilla kierreltiin ensin summassa autolla ja satuttiin löytämään turisti-info ja Europa-point, mistä näkyi Marokkoon.
Gibraltarille jonotellessa kerkes käydä ulkonakin välillä
Turisti-infosta saatiin kartta ja lähdettiin etsimään taksiasemaa, josta sai opastettuja kierroksia vuorille. Tai no ensin etittiin mäkkäri ja käytiin syömässä. Jätettiin auto mäkkärille ja etsittiin taksit. Meille sattunut kuski oli mukava, muttei puhunut kovin hyvää englantia, vaikka oli asunut ikänsä Gibraltarilla.

Vuorelta näkyi Marokkoa (vasemmalla) ja Espanjaa (oikealla)


Vuorelle mennessä maksettiin 10 e pääsymaksu, joka sisälsi tippukiviluolan, harvinaisten apinoidan katselun, jonkinlaisen sota-aikaisen luolaston sekä tietysti mahtavat maisemat. Kuski kertoili historiasta ja vuoresta, mutta vaihtoi heti puheenaihetta, kun yrittettiin kysyä nykytilanteesta.



Gibraltarin ja Espanjan raja ampuma-aukosta käsin

Vuorivierailun jälkeen kuski jätti meidät keskustaan shoppailukadulle.

Tällaisiakin bongattiin




Kuuden jälkeen lähdettiin takaisinpäin ja jonoteltiin rajalla tosiaan melko pitkään...

Jonoa oli ihan runsaasti
Auringon laskiessa vielä jonoteltiin

Tienpientareella jonotuspaikalla ollut kyltti, jossa
opastettiin valittamaan, jos Espanjan
viranomaiset kohtelevat huonosti







El Cotossa oltiin n. 22.30. Hyvästeltiin Anu ja annettin mölkky, Toimari-merkki ja kortti. Tänne kyllä vois tulla uudestaankin ja vaikka ihan asumaan johonki Anun vuokra-asuntoon. :)

Sitten lähdettiin suunnistamaan seuraavaan majapaikkaan Torremolinoksesta vähän itään. Saatiin vielä käyttää Josen autoa niin kerettiin ennen 23.30 perille (jonka jälkeen ei olis päässy) - vaikka ajeltiinki vähän liittymärallia , ku en pärjänny Tomtomin kanssa.

Campingalueen portilla vartija otti meidän passit ja oli hyvin tarkkana lukumäärästä. Saatiin avaimet ja ajettiin auto camping alueelle. Bungalowimme oli ihan jees, mutta luvatut mikro ja liesi puuttuivat. Käytiin campingin baarissa iltapalalla ja mentiin nukkumaan.




Espanjalaista liikennekulttuuria:

- vilkkua ei tarvi
- motarilla voi pyöräillä
- liikenneympyröitä on koko ajan ja osa myös yhdistettyjä liikenneympyröitä ja tasoristeyksiä liikennevaloilla varustettuna
- moottoritiellä ei kaahata, muttei myöskään pidetä turvavälejä

torstai 10. lokakuuta 2013

Otteita matkapäiväkirjasta osa 4

Torstai 5.9.

Jättihärkä Torreblancan kukkulalla
Aamupalan ja yleisen oleskelun jälkeen lähdettiin Anun kans Torreblancaan Marin ja Matin luo siivoamaan. Aivan ihana taloyhtiö: uima-allas pihalla, sohvia käytävässä, maerinäköala, iso terassi... Haluan joskus! Mari ja Matti olivat kiitollisia siivouksesta, vaikka laitettiinkin hiukan liikaa pyykinpesuainetta verhoihin ja vasta korjatussa pyykkikoneessa vaahtosi uhkaavasti...

Evästauko huvilalla

Käytiin Fuengirolassa kaupassa, rentouduttiin altaalla ja syötiin evästä. Sitten lähdettiin Torremolinokseen katsomaan Dia del turistaa, joka olikin loppunut jo aiemmin päivällä. Kierreltiin jollakin pääkadulla ja löydettiin Nökölle palkintotuliainen., pelattiin 20-senttispeliä ja käytiin syömässä. Ja oli muuten hyvä rafla: merinäköala, edullinen, hyvä ruoka ja ihana iloinen tarjoilijapappa.



Espanjainfoa
Mitä olemme oppineet eilen ja tänään:

- Espanjan kielessä on monia murteita
- Peruskoulu aloitetaan 5-vuotiaana ja kestää 10 vuotta
- Ala-asteelle koulu alkaa 9.30 ja työt alkavat yleensä ysiltä
- Kunnalliset koulut ovat maksuttomia, mutta suomalainen koulu maksaa yli 200 e/kk
- Costa del Solilla asuu n. 8000 suomalaista, joista puolet Fuengirolassa
- Feriat on iso juttu. Fuengirolassa viikon loma kalastajapyhimyksen ferian aikaan
- Jouluna syödään kalaa ja lahjat jaetaan perinteisesti loppiaisena
- Suomalaisiin verrattuna espanjalaiset ovat avoimempia ja puhuvat koko ajan
- Macho-kulttuuria on vieläkin. Pojat/miehet kuulemma pilalle lellittyjä. Nykyään miehetkin alkaneet tehdä kotitöitä. Aiemmin - ei kovinkaan kauan sitten - naisilla ei saanut olla pankkitiliä, ei saanut käydä kaupassa yms